|
Tammikuussa 2007 Teologisesta Instituutista valmistui teologian kandidaateiksi viisi opiskelijaa: Natasha Jeremejeva, Aleksei Krongolm, Anatoli Leshik, Vadim Lysenko ja Anatoli Silantjev. Kuvassa valmistuneet ja opettajat juhlan jälkeen.
Kahden opiskelijan tarina
Inkerin kirkolla on suuri työntekijätarve. Siksi opiskelijoita vihitään diakoneiksi jo opiskeluaikana. Diakoni saa pappisoikeudet kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Piispa Aarre Kuukauppi vihki kaksi teologian opiskelijaa, Andrei Kozlovin ja Dimitri Galahofin Kelton kirkossa diakoneiksi Kolminaisuuden päivänä 3.6.2007. Jumalanpalveluksen jälkeen vietettiin yhdessä opiskelijoiden ja opettajien kanssa juhlaa Instituutin tiloissa.
Vastavihityt diakonit kertoivat, miten he kokivat vihkimistilaisuuden ja miten he näkevät työnsä uusina diakoneina. Me virassa vanhemmat jaoimme myös omia muistojamme ja kokemuksiamme. Omasta pappisvihkimyksestäni on jo kulunut hieman yli 30 vuotta. Jumala on johdattanut Andrein ja Dimitrin hyvin erilaisia teitä Inkerin kirkon diakoneiksi.
Andrei
Andrei on syntynyt Karjalassa Aunuksen pitäjässä vuonna 1978. Hän on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa lastenkodeissa. Isä muutti pois heti Andrein synnyttyä, eikä äiti pystynyt huolehtimaan lapsestaan. Andrein elämää varjosti myös vaikea sairaus, joka teki hänen liikkumisensa vaikeaksi. Tämän vuoksi hän joutui viettämään sairaalassa kaikkiaan 3 vuotta.
Vaikeuksista huolimatta hän suoritti loppuun rakennusalan ammattikoulun. Hän ei kuitenkaan löytänyt työtä ja elämä ajautui monella tavalla umpikujaan. Vuonna 1997 hän tapasi Aunuksen seurakunnassa työskennelleen lähetin Outi Säteen. Outi pyysi häntä mukaan seurakunnan nuorten kokoontumisiin. Siellä hän sai kokea hyväksymistä, rakkautta ja rohkaisua ja ennen kaikkea sai tutustua Vapahtajaan Jeesukseen.
Vuonna 1999 hänet kastettiin ja vuotta myöhemmin seurakunta lähetti hänet opiskelemaan teologiselle peruskurssille Kelttoon, minkä jälkeen hän vuonna 2002 aloitti teologian opinnot kirkon Teologisessa Instituutissa. Sairaus vaikeutti kuitenkin niin paljon opiskeluja, että hänen oli keskeytettävä ne ensimmäisen vuoden jälkeen.
Suomalaiset ystävät kustansivat hänelle suurehkon leikkauksen Suomessa ja hän saattoi jatkaa opintojaan vuonna 2004. Aunuksen alueella sijaitseva Vitelen seurakunta pyysi häntä tämän vuoden alussa työntekijäkseen.
Joka viikonloppu Andrei on matkustanut perjantaisin yöjunalla Viteleen työhön ja palannut maanantaiaamuna opiskelemaan. Kun kysyin Andreilta, millainen työnäky hänellä on, hän vastasi: "Haluan tuoda toivoa sellaisille, joilla ei ole toivoa, ja sellaisille, jotka ovat yksinäisiä. Haluan että elämänvoimansa menettäneet saisivat uuden voiman."
Dimitri
Dimitri on kotoisin Viipurista. Hän on juuri täyttänyt 23 vuotta. Hänet vihittiin Viipurin seurakunnan diakoniksi.
Lapsuudessaan Dimitri ei saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta. Isomummo, joka oli ortodoksi, opetti hänelle kuitenkin Isä meidän -rukouksen. 1990-luvun alussa Viipurissa alkoi toimia helluntaiseurakunta. Dimitrin mummo kuuli tästä ja kehotti häntä menemään heidän kokouksiinsa. Dimitri alkoi käydä seurakunnan pyhäkoulussa.
"Tulin uskovaiseksi 1992 helluntaiseurakunnassa. Myöhemmin äitinikin liittyi seurakuntaan ja hänestä tuli pyhäkoulunopettaja. Kuusi vuotta myöhemmin aloin kuitenkin vieraantua uskosta. Lähdin omille teilleni, enkä enää käynyt seurakunnan kokouksissa. Tätä vaihetta kesti kaksi vuota. Sen jälkeen palasin takaisin ja aloin toimia pyhäkoulunopettajana."
Dimitrille annettiin seurakunnassa yhä enemmän vastuuta. Hän kävi myös vuoden mittaisen raamattukurssiin, minkä jälkeen hän toimi seurakunnan saarnaajana.
"Raamattukurssilla aloin kuitenkin kyseenalaistaa joitakin siellä opetettuja asioita. Jossain vaiheessa sain käsiini Lutherin Vähä-katekismuksen. Sitä lukiessani huomasin, että siellä oli selkeästi selitetty uskon perusasiat. Sitä lukiessani sain vastauksen mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Eräs ystävä kutsui minut sen jälkeen luterilaisten järjestämälle leirille. Siellä uskonnäkemykseni yhä selkiintyi. Tajusin, että luterilaisuus on apostoleilta perittyä uskoa. Tutustuin sitten Viipurin luterilaisen kirkon diakoniin Dimitriin ja minut konfirmoitiin siellä vuonna 2003."
Seurakunta lähetti Dimitrin teologiselle peruskurssille vuonna 2005 ja seuraavana vuonna hän aloitti teologian opinnot. "Oli yllätys, että Viipurin seurakunta ehdotti minulle diakoniksi vihkimistä. En ollut uskoa, että tämä on totta." Dimitrin työhön diakonina tulee kuulumaan ennen kaikkea Viipurin lähellä sijaitsevasta Svetogorskin pienestä kappeliseurakunnasta huolehtiminen.
Toivon, että nämä kaksi pientä välähdystä oppilaitoksemme ja Inkerin kirkon elämästä rohkaisevat teitä edelleen rukoilemaan Instituuttimme ja kirkkomme toiminnan puolesta. Jumala johtaa työtä ihmeellisellä tavalla ja kutsuu yhä uusia työmiehiä elopellolleen. Me saamme osaltamme olla tässä työssä mukana.
Tapio Karjalainen
|
