Inkerin kirkko

Inkerin kirkon Siperian rovastikunta lienee maailman suurin luterilainen rovastikunta. Siperian rovastina toivotan sinut tervetulleeksi tutustumaan elämäämme kotisivujemme kautta. Tahdomme kertoa toiminnastamme rukousaiheena ja haasteena.

Olemme pieni joukko luterilaisia seurakuntia kaukana Euroopan keskuksista ja toinen toisistamme. Läntisin seurakuntamme on yli 200 vuotta vanha Ryzkovan luterilainen siirtokunta Länsi-Siperian arolla, itäisin, vielä rekisteröimätön ryhmä  Tsitassa,  Baikaljärven takaisten vuorten laaksossa.

Toimimme eri kansallisuuksien ja kielten parissa. Olemme Siperian-Venäläisiä, -suomalaisia, -virolaisia, -lättejä, -saksalaisia, -tataareja, -kasaheja, -burjaatteja, -udmurteja, -mordvalaisia, -ukrainalaisia, lyhyesti sanottuna Siperialaisia. Seurakuntalaisissamme on sekä alkuperäiskansoja että karkotettuja tai vapaaehtoisesti tulleita. Seurakuntiamme on miljoonakaupungeissa ja pienissä kylissä. Vanhimmat seurakunnat ovat eläneet satoja vuosia, nuorimpia vasta rekisteröidään.

Historiamme on paitsi karu, myös äärettömän rikas. Luterilaisia on Siperiassa ollut yhtä kauan kuin muitakin kristittyjä. Vanhin yhä pystyssä oleva kirkkomme on rakennettu 1700-luvulla. Olemme marttyyrikirkko. Seurakunnissamme istuu paitsi karkotettuja, myös uskonvainoissa tapettujen lapsia. Vankileirien ja karkoitussiirtoloiden saariston haavoja ei voi pestä saippualla pois. Vaikka kirkkomme, koulumme ja työntekijämme tuhottiin neuvostovainoissa, selvisi  usko ihmisten sydämissä ja salaisissa kokouksissa. Tänään elämme ja kasvamme.

Vaikka fyysisesti elämme etäällä toisistamme, haluamme toimia yhdessä. Rakentua osana Venäjällä toimivaa monikansallista ja monikielistä luterilaista kirkkoa. Haluamme kantaa vastuumme evankeliumin levittämisessä Venäjän Aasiassa.

Kun Jeesus näki väkijoukot, hänen valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadon korjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen."
Mat. 9:36-38

Venäläiset ystäväni kertovat usein hymyssä suin, kuinka neuvostoaikana Siperian kevät ja syksy tulivat yllättäin. Keväällä kutsuttiin tehtaiden työväki ja insinöörit kolhoosien pelloille istuttamaan, koska kevät oli tullut niin yllättäin eikä kolhoosin koneita oltu ehditty saada kuntoon. Syksyllä sama toistui. Sadonkorjuuaika tuli yllättäin, eikä koneita oltu ehditty huoltaa tai polttoainetta tilata. Taas väki kutsuttiin pelloille. Sato oli saatava ylös vaikka lihasvoimalla.

Lähde mukaan matkaamme. Siperiassa on nyt aika tehdä työtä. Ovet ovat auki, sepposen selällään.

Juha Saari
Siperian rovasti

PS.

Jos haluat saada tarkempia tietoja eri seurakunnistamme tai tukea työtämme, ota rohkeasti yhteyttä joko sähköpostitse:  Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.  tai puhelimitse +7 9059415897.