Inkerin kirkko
| Uusin numero |
|
INKERIN KIRKKO 2/74/2010  TÄSSÄ NUMEROSSA: 2 Psalmi 65:10-14 3 Voimaa ja siunausta Sanasta 4 Siperia opettaa 6 Inkerin kirkon uutisia 9 Kuulumisia seurakunnista 12 Pienet seurakunnat sinnittelevät Komin tasavallassa 14 Kirkon aika Seurakunta tähyää sorvien varjosta tulevaisuuteen Kristittyjen yhteyttä Kaukasuksella 18 Vremja tserkvi 19 Muistokirjoitus 20 Ystävyysseurakuntatyö Idäntyönpäivillä katse yhä idemmäksi 21 Tiedotuksia 22 Lehtemme taittaja on vaihtunut 23 Matkailu avartaa - mieltä ja sydäntä 24 HEARTLINE palvelee musiikin lahjalla SIPERIA OPETTAA Sitkeät seurakunnat elävät ja kasvavat maailman laidalla  Uralin itäpuolelta avautuvassa Siperiassa asuu noin 30 miljoonaa ihmistä, lähinnä Etelä- Siperian suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa. Omskissa perheineen asuva Siperian lääninrovasti Juha Saari kantaa huolta työntekijöiden vähyydestä; ovet ovat auki kristilliselle työlle, mutta alueella ei ole houkutteleva maine. Siperiaan ei yleensä ole tultu vapaaehtoisesti.
Rovastikuntamme lienee maailman suurin luterilainen rovastikunta, kaukana Euroopan keskuksista ja toinen toisistamme. Läntisin seurakuntamme on yli 200 vuotta vanha Ryzkovan luterilainen siirtokunta Länsi-Siperian arolla. Itäisin, vielä rekisteröimätön ryhmä, on Tsitassa Baikaljärven takaisten vuorten laaksossa. Näiden kahden seurakunnan välimatka junalla matkustaessa on noin kolme päivää. Toimimme eri kansallisuuksien ja kielten parissa. Olemme Siperian-venäläisiä, -suomalaisia, -virolaisia, -lättejä, -saksalaisia, -tataareja, -kasaheja, -burjaatteja, -udmurteja, -mordvalaisia, -ukrainalaisia - lyhyesti sanottuna siperialaisia. Seurakuntalaisissamme on sekä alkuperäiskansoja että karkotettuja tai vapaaehtoisesti tulleita. Seurakuntiamme on miljoonakaupungeissa ja pienissä kylissä. Vanhimmat seurakunnat ovat eläneet satoja vuosia, nuorimpia vasta rekisteröidään. Seurakuntia yhdistävät yhteinen tunnustus ja usko, piispa, kirkko ja sen järjestys. Historiamme on paitsi karu, myös äärettömän rikas. Luterilaisia on Siperiassa ollut yhtä kauan kuin muitakin kristittyjä. Vanhin yhä pystyssä oleva kirkkomme on rakennettu 1700-luvulla. Olemme marttyyrikirkko. Seurakunnissa istuu paitsi karkotettujen, myös uskonvainoissa tapettujen lapsia. Kirkkomme, koulumme ja työntekijämme tuhottiin neuvostovainoissa, mutta usko selvisi ihmisten sydämissä ja salaisissa kokouksissa. Tänään elämme ja kasvamme. Nykyisiä ja tulevia haasteita Siperiassa välimatkat asettavat kirkon toiminnalle erityisiä haasteita. Olemme pyrkineet pienentämään etäisyyksiä ottamalla käyttöön laajakaistat ja internet-tekniikan. Työntekijäpula on valtava ja monella nykyisellä paimenella on alhainen teologinen koulutus. Siperian seurakunnat ovat kuitenkin saamassa lähivuosina uusia työntekijöitä. Rovastikunnan alueelle on myös myönnetty useampi työviisumi lähetystyöntekijöille. Kunpa vain elon Herra lähettäisi työmiehiä pellolleen. Monin paikoin ongelmana on kokoontumistilojen puute. Rovastikunnassa on tällä hetkellä toistakymmentä toimitiloihin liittyvää haastetta. Varoja niihin tarvittaisiin kipeästi, mutta seurakunnillamme ei ole ainuttakaan ystävyysseurakuntaa. Tässä mielessä elämme varsin eriarvoisessa asemassa toisiin rovastikuntiin nähden. Olemme liian kaukana. Pappisseminaari Omskissa Vuotuinen Siperian rovastikunnan "pappisseminaari" pidettiin helmikuussa Omskissa. Seminaarin otsikoksi piispamme Aarre Kuukauppi oli antanut: "Inkerin kirkko 2020 - Elävät seurakunnat, elävä kirkko." Aihe johdatti osallistujat pohtimaan kirkon tulevaisuutta ja etsimään avaimia seurakuntien kasvuun. Viiden päivän ajan aamuisin hiljennyttiin Raamatun ja tunnustuskirjojen äärelle pohtimaan julistajan omaa asemaa suhteessa kutsujaan ja lähettäjään. Päivän luennoissa paneuduttiin seurakunnan strategiatyöskentelyyn ja iltaisin rukoiltiin vuorotellen kunkin seurakunnan ja niiden erityistyömuotojen puolesta. Paimenet - pastorit, diakonit ja katekeetat - joutuvat usein tekemään työtään yksin, kaukana toisistaan. Siksi vuotuiset tapaamiset ovat erittäin tärkeitä kirkon yhtenäisyyden kannalta. Väliaikoina ja iltaisin käydyt keskustelut sekä yhteinen rukous olivatkin vähintään yhtä tärkeässä asemassa kuin luentotyyppinen työskentely. Siperiassa haluamme toimia yhdessä, toisiamme tukien, ja rakentua osana Venäjällä toimivaa monikansallista ja monikielistä luterilaista kirkkoa. Haluamme kantaa vastuumme evankeliumin levittämisessä Venäjän Aasiassa. Teksti: Juha Saari Kuva: Torsten Lassfolk Suuntana itä  Idästä loikattiin aikoinaan länteen, nyt muutetaan työn ja opiskeluiden perässä. Harvemmin kuulee, että suunta olisi toisinpäin. Pastori Ville Melanen on parhaillaan perheensä kanssa Suomessa valmistautumassa muuttoon Siperiaan, Krasnojarskiin. Ville Melanen on ollut lähetystyössä useita vuosia Venäjän lännessä, Pushkinin ja Kupanitsan seurakunnissa. Vaimoni Susannan ollessa lähetyskurssilla talvella 2009 Siperian rovastikunnan lääninrovasti Juha Saari tiedusteli häneltä, haluaisimmeko lähteä Siperiaan. "Totta kai!", vastasi vaimoni vähän naureskellen. Olin itse tuolloin Venäjällä työmatkalla ja kuulin tästä keskustelusta myöhemmin. Huhtikuussa 2009 kävin Krasnojarskissa ja Minusinskissa Kansanlähetyksen lähetin, Joose Pitkäsen, kanssa. Matkalla koin vahvasti, että työtä ja haasteita riittäisi perheellemme. Loppusyksystä työluparintamalta kuului pitkään odotettuja myönteisiä uutisia. Krasnojarskin ja Minusinskin seurakunnille oli myönnetty työlupakiintiöstä lupa palkata neljä henkilöä. Aloitimme joulukuussa erilaisten paperien keräämisen ja kävimme lääkärintarkastuksissa. Inkerin kirkko antoi minulle jo viime vuoden puolella määräyksen pastoriksi Krasnojarskin seurakuntaan. Luento pappien seminaarissa Pidin helmikuussa Omskissa, pappien seminaarissa, ensimmäisen teologisen luentoni venäjäksi. Aiheena oli Kirkko. Painotin virkaveljille tunnustuskirjojen lukemisen merkitystä. Sanoin, että jos minä suomalaisena luen venäjänkielisiä tunnustuskirjoja, niin heidän venäläisinä tulee myös lukea niitä, eikä se ole heille edes yhtä vaikeaa kuin minulle. Noin puolet rovastikunnan papeista on entisiä baptisteja, joten luterilaisen tunnustuksen opiskeleminen on sikälikin tärkeää. Yksi entisistä baptisteista on Krasnojarskin kirkkoherra Vjatseslav Shadrin. Hänet on lapsena kastettu ortodoksikirkossa. Nuorena miehenä, käytyään vuosia baptistiseurakunnassa, hänelle ehdotettiin kasteen vastaanottamista. Raamattua tutkittuaan hän tuli siihen johtopäätökseen, ettei se ole mahdollista. Raamattu puhuu yhdestä kasteesta aivan niin kuin on vain yksi Herra ja yksi usko Häneen. Vjatseslav löysi luterilaisen kirkon ja yhtyi sen oppiin mm. kasteesta. Haasteellinen tuleva kotikaupunki Siperiaan lähteminen herättää meissä suomalaisissa paljon ajatuksia. Moni tietää, että siellä on kylmää. Omskin matka oli ensimmäinen käyntini Siperiassa talviaikaan. Joka päivä oli noin 30 astetta pakkasta, mikä ei tuntunut mitenkään hirveän kylmältä. Siperiaan lähtöä edeltävänä aamuna parinkymmenen asteen pakkanen ja kova viima Pietarin pääkadulla kävellessäni tuntui selvästi kylmemmältä kuin Omskin pakkanen. Krasnojarskissa riittää paljon haasteita. Seurakunta kokoontuu vuokratiloissa epäsäännöllisesti. Kirkkoherralla on tehtäviä myös muissa seurakunnissa eikä hän voi olla joka pyhä paikan päällä. Jumalanpalvelukset pitäisi saada säännöllisiksi ja mieluiten omassa tilassa toimitettaviksi. Myös säännöllinen kotikäyntityö pitäisi järjestää, kuten moni muukin seurakunnallinen toiminta. Rovastikuntatasolla toivon voivani olla jollain tavalla apuna työntekijöiden kouluttamisessa. Vaimoni jatkaa kielen opiskelua ja hänellä on halu tehdä pyhäkoulu- ja lapsityötä, mutta ainakin alussa hän tulee olemaan kotona omien lastemme kanssa. Pitkäsen lähettiperhe on jo päässyt Siperiaan. Meidän perheemme odottaa paperiasioiden järjestymistä ja toisen lapsen syntymää loppukeväällä. Suunnitelmien mukaan lähtö olisi kesän lopulla. Elämän aloittaminen ja arjen asioiden pyörimään saaminen uudessa ympäristössä tulee olemaan haasteellista. Rukousaiheita siis riittää. Koska lähetystyö on Herramme tahdon mukaista työtä, saamme luottaa Hänen apuunsa ja johdatukseensa. Emme ole yksin, vaan Kristus on joka päivä kanssamme. Tähän uskomme, koska se on Jumalan sana. Teksti: Ville Melanen Kuva: Liisa Räsänen Melasille syntyi 7.5. toinen tytär, Vilja Vilhelmiina. Onnittelemme koko perhettä ja toivomme Jumalan hyvää huolenpitoa uudelle perheenjäsenelle! |
"Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan." Ps. 18:2