Segezan seurakunnalle pääsiäisjuhla oli uuden alun juhla, sillä pääsiäisjumalanpalvelus pidettiin juuri valmiiksi saadussa ja pitkään kaivatussa omassa tilassa. Ilo oli suuri, kun ennen jumalanpalvelusta lauloimme seisaaltaan virren ”Herraa hyvää kiittäkää”, kertoo kirkkoherra Olavi Raassina. Segezan seurakunta odotti oman tilan saamista 15 vuotta.
Tällekin hankkeelle, kuten aikaisemmille, alkoi vastustus. Saman kerrostalon asukas, aloitti nimien keruun, ettei meille annettaisi tätä tilaa, kertoo Olavi Raassina. Mutta asiaan puuttui Segezan kaupungin johto, joka otti yhteyttä paikalliseen televisioon. Sen uutislähetyksessä Segezan kaupungin kulttuurijohtaja puolsi toimistotilan vuokraamista seurakunnalle ja totesi mm., että ortodoksinen uskonto on venäjän pääuskonto, mutta luterilainen usko on ollut Venäjällä jo Iiivana Julman ajoista 1600-luvulta lähtien.
– Segezassa luterilaisia on asunut jo sodan jälkeisistä ajoista. He ovat perustaneet tänne virallisesti seurakunnan ja nyt kaupunki on vuokrannut heille tämän paikan, he itse eivät ole sitä pyytäneet. Nyt he tekevät siihen remonttia, eikä sitä oteta heiltä pois.
Korkean tason kannanotto oli hyvin merkittävä, ajatellen myös tulevaisuutta. Samalla uutislähetys teki seurakuntaa tunnetuksi.
Segezan seurakunnan uusi tila on vielä vuokratila, mutta sen hankkiminen omaksi on hyvin varteenotettava vaihtoehto, ja sen saaminen nyt on hyvin merkittävä asia. Paikkaa vuokrattavaksi tarjosi seurakunnalle Segezan kaupunki. Se on käytöstä poistettu toimistotila, joka on n. 100 neliömetriä, ja jossa on 5 huonetta ja saniteettitilat. Kahden huoneen yhdistämisellä on saatu 50 neliömetrin kirkkotila.
Lisäksi saadaan huone pyhäkoululle ja kokouksille, varastohuone ja keittiö sekä pieni sakasti. Huoneusto on keskeisellä paikalla katutasosa. Vuokrasopimus on tehty kolmeksi vuodeksi.
Paikka on sopivankokoinen seurakunnalle ja se on omana tilana käyttökustannuksiltaan edullinen verrattuna omaan kirkkorakennukseen. Remontin valmistumisen myötä tilat siunataan 16.5. kirkolliseen käyttöön.
Teksti Tuulikki Vilhunen
Kuvat Olavi Raassina