Lavry sijaitsee Venäjällä aivan Viron ja Latvian rajojen tuntumassa. Se on pieni kylä. Venäjäksi kylän nimi on siis Lavry (Лавры), viroksi Laura ja latviaksi Lauri. Viroon sieltä on matkaa 7 km ja Latviaan 3 km. Vaikka kylä ennen kuului Viroon, niin siellä asui vahva latviankielinen yhteisö. Jo vuonna 1865 sinne perustettiin Pihkovan Jaakobin seurakunnan kappeliseurakunta ja helmikuussa 1921 tehtiin päätös oman kirkon rakentamisesta. Heinäkuussa 1925 muurattiin peruskivi ja kirkon vihkiäisiä vietettiin 1928, vaikka kirkko vielä silloin ei ollutkaan aivan valmis.

Vuonna 1944 kirkko vaurioitui, kun alueella taisteltiin. Heti sodan jälkeen rakennus korjattiin ja sitä käytettiin sovhoosin varastona. Neuvostoajan seurakunta eli hiljaiseloa, mutta Neuvostoliiton romahdettua alettiin kerran vuodessa heinäkuun toisena sunnuntaina pitää hautausmaajumalanpalveluksia. Lavryn luterilaisella hautausmaalla seisoo edelleen kappelina palveleva vanha hirsirakennus. Heti 1990-luvulla alettiin suunnitella myös kirkkorakennuksen kunnostamista ja uusi peltikatto onkin jo ehditty laittaa. Hautausmaajumalanpalvelusten perinne jatkuu edelleen. Alussa pastori oli Latviasta, sitten oli virolaisen pastorin vuoro, mutta viimeiset kerrat on jumalanpalveluksen pitänyt Inkerin kirkon diakoni Mihail Nikulin. Nykyään myös paikalliset viranomaiset tukevat toimintaa ja talkoita, jotka järjestetään viikkoa ennen jumalanpalvelusta.

Kylän asukasluku on jo vuosia ollut pienenemään päin, mutta juuret kuitenkin vetävät entisiä kyläläisiä kotiseudulleen. Kotikylä on heille edelleen rakas. Yksi tälläinen entinen lavrylainen on Tartossa nykyään asuva fysiikan tohtori Artur Kuznetsov. Hänen johdollaan on muodostunut pieni aktiivisten ryhmä entisiä lavrylaisia, jotka ovat halukkaita paneutumaan kirkkorakennuksen kunnostamiseen.  He toivovat, että tuossa rauniokirkossa vielä pidettäisiin jumalanpalveluksia ja kirkkokonsertteja. Niinpä Kuznetsov kävi keväällä Pietarissa neuvottelemassa piispa Aarre Kuukaupin kanssa kirkkorakennuksen tulevaisuudesta. Inkerin kirkon puolelta on tälle suunnitelmalle ja uskonnollisen ryhmän perustamiselle näytetty vihreää valoa.

Teksti: Liliann Keskinen

Kuvat: Aleksandr Smirnov ja Liliann Keskinen