Tällä viikolla muistamme rukouksissamme Kontupohjan seurakuntaa. He pyytävät sellaista, hyvää paimenta, joka kokoaisi hajaantuneen lauman. He rukoilevat myös seurakunnalleen sekä hengellistä että määrällistä kasvua. Rukoillaan vielä Herraa johdattamaan jokaista työntekijää ja vastuunkantajaa kaikessa sekä kaikille asianosaisille viisautta ja herkkyyttä Jumalan perhekunnan vahvistamiseen. Seurakunta kiittää Jumalaa siitä, että hän on pitänyt seurakunnastaan huolta tähän päivän saakka ja antanut voimia kaikille seurakuntaa palveleville.
”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi” (Hepr. 10:35-39).