Vuonna 2026 juhlimme luterilaisuuden 450 vuotista historiaa Venäjällä. Lähtölaskenta alkaa vuodesta 1576, kun Arkkienkeli Mikaelin kirkko valmistui Moskovan saksalaiseen kortteliin.  Ensimmäinen vaihe oli Iivana Julmasta Pietari Suureen ja se oli ensimmäisten seurakuntien aikaa suvaitsevaisuuden ja vainojen keskellä. Toinen vaihe oli Katariina I:stä Nikolai II:seen ja se aika oli arvostuksen ja vaikutusvaltaisuuden aikaa. Neuvostoliiton aikana koettiin ensin likvidaatiot ja lopuksi vielä koko kristikansaa koskettanut herätys. 

Pietarista tuli Venäjän luterilaisten toinen hengellinen keskus. Nevan suuhun perustetun kaupungin Annenkirche-kirkkoa pidetään oikeutetusti luterilaisuuden historian sydämenä pohjoisessa pääkaupungissa. Se on yksi maan vanhimmista ja kuuluisimmista kirkoista, joka on selvinnyt kaikesta: keisarillisena jumalanpalvelusten pitopaikkana, elokuvateatterina, tulipalosta ja vielä nykyaikaisesta restauroinnistakin.

Luterilaisten joukosta on noussut merkittäviä tiedemiehiä, sotilaita, arkkitehtejä ja merimiehiä, jotka ovat uskollaan palvelleet Venäjää. Kyse on myös kokonaisten kansojen historioista: inkeriläiset, volgalaiset ja baltiansaksalaiset sekä karjalaiset ovat antaneet korvaamattoman panoksen maan kehitykseen. Luterilaisuus Venäjällä on osa yhteistä kulttuuriamme ja valtiotamme. Ja mikä tärkeintä, nämä ihmiset säilyttivät uskonsa ja välittivät sen jälkeläisilleen kaikista historian haasteista huolimatta, jotta me tänä päivänä voimme kokoontua kirkkoihimme kuulemaan Jumalan Sanaa.

Nykyään luterilaiset yhteisöt kukoistavat edelleen kymmenissä kaupungeissa ja toimivat elävänä siltana menneisyyden ja tulevaisuuden välillä ilmentäen valtavan maamme monien kansojen yhtenäisyyttä.

Onnittelut kaikille asianosaisille tämän merkittävän virstanpylvään saavuttamisesta. Auttakoon yhteisen menneisyytemme muisto meitä rakentamaan kunnioittavaa ja ystävällistä tulevaisuutta .